keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Lupumisen tuskaa

Täällä meillä hieaman surua. Rakas tätini nukkui pois 7.09. puoli kuuden aikaan illalla. Hän oli jo 95v. Tätini oli erittäin hyvässä kunnossa, kävimme viettämässä 95v päiviä kaupungissa viime toukokuussa. Kuume sitten vei.

Tätini oli minulle erittäin läheinen, voisi sanoa, että hän oli minulle kuin toinen äiti.
Ymmärrän kyllä sen, että ei ihminen voi ikuisesti elää ja tädilläni oli hyvä elämä, mutta kyllä se aina tuntuu kun joutuu luopumaan eikä koskaan ainakaan tässä maailmassa enää häntä näe.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

...Kiitos kun kävit vierailulla blogissani ja kiitos myös kommentistasi...