niin kuinka minä aina onnistun tässä, kuva on siis armaan aviosiippani jättämästä viestistä, yhtenä kauniina aamuna.
Minulla oli Joulukaktus ja sain sen kuoleen, no se oli jäänyt pöydälle kun minun piti se pois heittää (se on tuo valkoisessa purkissa oleva möykky) ja viereen olin laittanut tuossa lasissa olevan (tai siis joka oli ollut joskus ihan hyvä salaatinlehtien alku) toisen möykyn, niin kyllä hymyilytti armaani antamat nimet niille:
eli saanko esitellä, kurppa kyykkä ja sen veli (tuossa pienellä lukee: ei vielä kastettu) :)
Armaallani kyllä välähtää, mukavasti piristää päivää tuommoiset viestit :)
on hän joskus viestejä jätellyt mm. ompelukoneen jalkaan, palaneesen paahtoleipään yms. ja aina on joku hyvä juttu niissä ollut.
Nuo on niitä elämän pieniä, pieniä piristys juttuja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
...Kiitos kun kävit vierailulla blogissani ja kiitos myös kommentistasi...